Suomi kuittaa

Nythän on niin että suomi-osasto, eli mie plus satunnaiset muut kiipeilijät, ollaan koitettu psyykata toisiamme ulos. Ei oo ollu mitään ongelmia. Ei edes eilen kun lähdin aktiviteettipäissään räntäsateeseen pyörä/samoilu/pelleily-reissulle lenkkipuku päällä hiihtohanskat kädessä. Ei ongelmia. Tunnin pyörällä lämmittelyn jälkeen menin harjulan metsään samoilemaan toivossa että löytäisi jotain kiipeilyvisioita. Puiden oksien pienen natsin kokoiset lumikerrostumat tippuivat jätöksinä alas sateen vuoksi. Tuntui kuin puut leikkisivät lumisotaa ja minä olin vastapuoli. No, eihän siinä mithään, pikku kuumotuksissa samoilu on ihan tervettä. Kävin katsastamassa harjulan kallion, oiskohan mitään talvikikkailua tiedossa... Ekaks mietin, että pulttilinjat pitäis tulla liidaamaan hakkujen kanssa, tokaks mietin bouldersooloa horrorsläbillä (kunhan feissi sulaa), kolmanneks muita mahd linjoja. Miettimiseks meni, eihän mulla ollu ku säärystimet varusteena. Kävelin ylös rännin, jossa oli ainaki meikäläisen verran lunta. Sääärystimet ok, hanskat nej. Viiden metrin nousuun hujahti noin vartti, no problemo! Paluumarssi kesti noin tunnin (välistoppina laskin persmäkeä pienellä jääkerrostumalla) mukavana pikku bonuksena märät vaatteet ja jäiset kädet. No, sellane välipäivä.

Muina päivinä päässy kiipeämään ulos kun pakotin naapurin lähtee belay slaveks nepaliin, lähtikin. Ei siinä kummempaa, jos vaikka ens kerralla uskaltais köyden terävään päähän.
Perjantain kunniaksi käytihin janin (nimi muutettu) kanssa rämpimässä rotkolaaksossa. Lunta oli kertyny bon vitusti, jäätä ei ollu liidaamiseen asti, eikä oo henkisesti sillä tasolla et uskaltais liidata kahella tai kolmella paskalla slingi-varmistuksella 25 metristä reittiä. Respect sambo och pastori.
Eipä siinä, viritettiin köysi linnunpesäreitille ja kun lähdin kiipeämään, huomasin ensimmäisellä hyllyllä et rauta oli toisesta jalasta irronnut ja etupiikin pidiketappi kadonnut. Mystical mayhem! Pienen kelailun jälkeen tulin alas ja päästin janin reitille. Jani tuuppas reitin toppiin asti ja kehuikin kovasti. Teki saman tempun vielä viereiselle paskarännille, cool shit man! Pakko oli vielä jotain päästä itekin tekemään, joten teippasin heiluvan etupiikin kiinni pohjaan ja soolosin helpohkon alppirännin ylös.

Meikähän on niin pro, etten omista edes omia rautoja, jääkiipeilykengistä puhumattakaan. Hakkujakaan en ole vielä maksanut... No, siinäpä sitten selittelemään miks lainakamat hajoilee, minkäs mahtaa ku rauta taipuu tälläsessä menossa!

Jostain kumman syystä soinu david bowien absolute beginners kappale teemabiisinä parin viime viikon ajan.

"Ongelmii, ne on ongelmii, vaihdoin miedoista ongelmista kovempiin."