torstai 25. helmikuuta 2010

Kestävyys paskaa, perkele!









Joka kevät sama homma. Sawosta kun äkkinäinen pamahtaa mestoille ja eka päivä vetää kropan dumppiin saa toivomaan että jotta oisko pitäny vaikka kävellä ylämäkeen jossain vaiheessa syksyy. No siitä se kunto kasvaa...

Maanantain aamulenkkinä toimi Kvalöias about 800 meetrin  skinnailu Burenille. Parin tunnin homma sai etureidet jökkiin. 
Iltapäivän scouttailusessareiden ja muutamien statoil kupposten jälkeen päästiin kompromissiin seuraavan päivän reitistä. Tähtäimessä Norjan nixula eli grotfjorden ja linjana uljaan näköinen ränni, helvetesveita. Vuonna -81 nesheimin ja jenssenin tammikuussa ensinoussema linja Nonstindin topsukkaan tarjosi ympäristöltään kohtuullisen monipuolista vuoristo 
settiä. Kuruu, jäätä, lunta, feissii, kaltsii, turffii, ridgee, pitsii, simulii, ranitusta, kiilaa, kamuu, pitonii.. Lähestyminen puoleenväliin ränniä topon ilmoittaman saatelauseen myötä "just a steep walk" piti lähestulkoon paikkansa. Pientä lumikenttäilyy ja turffii pienessä kuoleman pelossa ja fiilis on taas aika muikee kun kun saa kiinnitettyy ittensä vaihteeksi pommipiissillä kallioon. Topsukasta ei taivuttu laskeutumaan perusreittii vaan työnnettiin suht ilmavan oloinen harjanne jonkun laakeamman tuntsan toppiin. Kun tuli aika neppailla alas vuonoon niin etureidet alko sanoo sopimusta irti ja  muutamien ukemien säestysellä tuli pyörittyy alas. Kuuluisa pumppu ärjähdys "kestävyys paskaa, perkele" tuli taas muutamaan otteeseen karjuttua:)


No eipä siinä, kun suorituskelii pukkaa ni pitää mennä vaikka ei oiskaan järkee. Todella sähäkällä alppilähdölla taas skinit pohjaan ja 1200 meetrii Blåfjelletille. Hieno päivä, mutta kyllä kiitin hiljaa mielessä et tuli viritettyy karkuremmit suksiin. Meikän matiikka pää ja tuhottu lähimuisti ei pysty jälkeenpäin käsittää kuinka monilla lipoilla tuli itsensä alas vuonon rantaan hoidettuu.














5 kommenttia:

  1. skodag! satuitteko ottamaan kuvia muista ärjänteistä, esmes munin, vagstind, grotfjordryggen?

    VastaaPoista
  2. Ei tullu mitään close-uppeja noista otettuu. Olosuhteet pitäis kyl olla pretty much okei. Mitä arvelisit pääseekö lokoseen käsiks? Kiikaroidessa näyttäis jonkinmoinen musta aukko alussa olevan..Oisko vinkkejä lähestymiseen/reittiin yleensä? Samppa

    VastaaPoista
  3. jonkinlainen musta aukko siinä on aina ollut, mutta se tekee vasempaan laitaan semmosen pilarin mistä yleensä pääsee (lyhyt). ei sitä oikein tieltä taida nähdä kiikareillakaan. enpä uskalla sanoa juuta enkä jaata, veikkaan että riippuu enempi siitä paljon on lunta tullut, koska se lumi kasaantuu siihen sillai että yltää sinne lipalle. jos se haukkaa paskaa, niin nyt päivä riittänee jo siihen että menee siihen laaksoon joka on siinä haikin menomatkalla. lokosen lähestyminen on jotain 1+ tuntia ellei ihan kiukulla paina. parkkiin hiekkakuopalle, siitä mettätietä pitkin niin kauan ku riittää. pois pääsee yläkautta vänsterin kautta, voi olla aika jyrkkää lunta. ite putous on kyllä myöskin erittäin helppo rappeloida. milloin olette menossa? se pysyy kuosissa aika pitkälle kevääseen.

    VastaaPoista
  4. kiitti infosta:) huomenna lähetään yrkkää. pitää laittaa betaa mikä on kondis nytte!
    samppa

    VastaaPoista
  5. dodii, reittihän menee kertaheitolla eliittiosastoon!! approachi montuilta otti viime perjantaina sen pari tuntii lumikengillä, näiden dumppien jälkeen varmaan tuplasti enemmän.. Alun puikolle pääsi käsiksi helposti ja oli ohitettavissa parilla lukotuksella. tiimalasikruxin alussa oli pikku nega. Jäätä oli hyvin toppiin asti. Kiipeily oli nautinnollista ja ilmavaa. laskeutuminen oli sitten ihan eri tarina.. iceline jäi yläosan läskijäälle jumiin kun unohdin solmun päähän. pimeessä ja muutenkin aika paskana päätettiin laittaa köysi silppuriin ja tehdä vitun monta 25m rappelii. reitti on siis kaiken kukkuraksi suht hyvin fixattu:) samppa

    VastaaPoista