Kestävyys paskaa, perkele!

Joka kevät sama homma. Sawosta kun äkkinäinen pamahtaa mestoille ja eka päivä vetää kropan dumppiin saa toivomaan että jotta oisko pitäny vaikka kävellä ylämäkeen jossain vaiheessa syksyy. No siitä se kunto kasvaa...

Maanantain aamulenkkinä toimi Kvalöias about 800 meetrin  skinnailu Burenille. Parin tunnin homma sai etureidet jökkiin. 
Iltapäivän scouttailusessareiden ja muutamien statoil kupposten jälkeen päästiin kompromissiin seuraavan päivän reitistä. Tähtäimessä Norjan nixula eli grotfjorden ja linjana uljaan näköinen ränni, helvetesveita. Vuonna -81 nesheimin ja jenssenin tammikuussa ensinoussema linja Nonstindin topsukkaan tarjosi ympäristöltään kohtuullisen monipuolista vuoristo 
settiä. Kuruu, jäätä, lunta, feissii, kaltsii, turffii, ridgee, pitsii, simulii, ranitusta, kiilaa, kamuu, pitonii.. Lähestyminen puoleenväliin ränniä topon ilmoittaman saatelauseen myötä "just a steep walk" piti lähestulkoon paikkansa. Pientä lumikenttäilyy ja turffii pienessä kuoleman pelossa ja fiilis on taas aika muikee kun kun saa kiinnitettyy ittensä vaihteeksi pommipiissillä kallioon. Topsukasta ei taivuttu laskeutumaan perusreittii vaan työnnettiin suht ilmavan oloinen harjanne jonkun laakeamman tuntsan toppiin. Kun tuli aika neppailla alas vuonoon niin etureidet alko sanoo sopimusta irti ja  muutamien ukemien säestysellä tuli pyörittyy alas. Kuuluisa pumppu ärjähdys "kestävyys paskaa, perkele" tuli taas muutamaan otteeseen karjuttua:)


No eipä siinä, kun suorituskelii pukkaa ni pitää mennä vaikka ei oiskaan järkee. Todella sähäkällä alppilähdölla taas skinit pohjaan ja 1200 meetrii Blåfjelletille. Hieno päivä, mutta kyllä kiitin hiljaa mielessä et tuli viritettyy karkuremmit suksiin. Meikän matiikka pää ja tuhottu lähimuisti ei pysty jälkeenpäin käsittää kuinka monilla lipoilla tuli itsensä alas vuonon rantaan hoidettuu.

Puuterisuksia kalastuspolitiikkaa ja perusäreetä meininkiä

Viikko sitten käytiin jaosto plus Jani ja Pastori (nimet muutettu) voimin Hitonhaudalla Hirvaskankaalla. Jani oli käyny tarkastamassa putoukset jo edellisenä päivänä ja olihan siellä tekemistä vielä kakkospäivällekin.

Menomatka Savon sydämestä Keski-Suomeen sujui Kuljettajan itsensä toimesta pelipaikoille. Mikä lie rauhoittavista aamurutiineista jäänyt matkamiehillä väliin kun keskustelu puolin ja toisin kiivastui aika-ajoin varsin miehekkäälle tasolle aiheina muunmuassa laskuvälineet ja saimaannorpat...

Lämmöt tuli otettua liidaamalla putouksen vasemmasta laidasta 6-7 metrin korkuinen vertikaali pätkä. Liidailun makuun kun oli kerran päästy, Jussi nakutteli heti perään toisen, karvan verran korkeamman pilarin, joka sitten antoikin juniorille ihan kunnon vastuksen. Grivelien krokotiilin nokkaa muistuttavat, ehkä joidenkin mielestä turhan aggresssiivisesti muotoillut terät pureutuivat Keski-Suomalaiseen jääputoukseen kuin piraijaparvi ihmislihaan, eivätkä olleet irrota jäästä ilman räjähteitä. Sivullisen korvaan saattoi jo jossain vaiheessa kuulostaa siltä kuin periksiantokin olisi ollut kesken liidin jo lähellä, mutta kun kaveria paremmin tuntee, ei se todellisuudessa ollut lähelläkään. Ehkä noin vajaan tunnin todellisen taistelun, kroonisen monotonisen kiroilun ja vajaan kymmenen metrin pystysuoran etenemisen jälkeen alkoi hymy palata miehen kasvoille kun toppaus oli tosiasia. Hyvvee duunia Juba! Ei voi kaveria ainakaan yrityksen puutteesta syyttää. Liekö moinen peräänantamattomuus suvussa...?

Jäätä oli kohtalaisen läskisti, mutta kohtalaisen emmentaaliksi hakattua laatuahan se oli. Heikoille pojille tietenkin ihanteellista liidattavaa kun omia reikiä ei jäähän tarvinut juurikaan paukutella vaan matkanteko sujui hempeästi huukkaillen. Myöskään kallioon poraamista ei tarvinnut juuri varoa. Kaikenkaikkiaan koko porukka pääsi varsin mukavasti talvikiipeilyn makuun ja kaikki saivat alle muutaman hyvän liidin ja joitakin ylistelyjä. Sambo tosin tikkasi jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan kohteen übereimmät linjat kepeästi liidaillen eikä rohjennut alentua ylistelemään. Mitäpä sitä jos ossoo, meillä päin sanotaan. Hieno päivä, kaikille paljon uusia linjoja ja kohtuu mukavasti verttimetrejä. Hyyvää reeniä pojille, jotka muuten jo parhaillaan posottavat kohti pohjoista Norjaa ja uusia seikkailuja.

Dehydraatiota ja dekriminalisointia

Huh, lepakoille män eilinen blogin avaaminen joten otetaanpa alusta...

Alajaoston syntyyn ja nousuun on ottanut osaa erinäköisiä ja kokoisia savolaisia janttereita ja innovaatio blogista on lähtenyt kouvolan tovereidemme kuus aan jaoston esikuvasta. Päällimmäinen ajatus blogin pitämisessä on saada kertoa omista kiipeily/aktiviteettireissuista ja jaoston haarautuessa vakoilla myös muiden tekemisiä niinkuin kunnon poliisivaltio ja kyttäyskulttuuri edellyttää!!

Ensimmäiset uhkailut ja ahdistelut Alajaoston perustamisesta tapahtuivat rautalampi winter expeditionin aikoihin toveriemme Sambon ja Anssi-sedän kanssa tammikuun lopulla. Käytihin lämmittelemässä omia taitojamme ja zwingejämme miinus 25 celsius asteen lämmössä kalajavuoren kukkuloilla. Kohtuu jäätävän session jälkeen oli edessä vielä jäätävämpi yö laavulla. Hulluntulet lämmitti mukavasti iltaa mutta aamulla huomasi erinäisten savukaasujen vaikutuksen melko miehekkäiden silmäpussien muodotumiseen...

Rautalampi expedition oli vasta esileikkiä todellista ristiretkeä varten, jonka toteutimme pari viikkoa sitten simpeleen haukkavuorella ja toveriemme johdatuksella kuusaan mestoilla. Haukkavuori tarjoaa nähtävästi myös hyvää talviaktiviteettia kesäaktiviteeteista puhumattakaan. Torstaina sekavainen sakkimme saapui haukkavuoren lähistöön noin puolen päivän aikoihin ja edessä oli pieni trekkaus laavulle, sillä tietä ei oltu aurattu sinne saakka eikä puolimaasturimme offroad-kyvyt riittäneet kuin ensimmäisille metreille, vaikka yritystä riittikin. Kuin lahja korkeammalta voimalta luoksemme pöristi isäntä hiluxillaan ja pääsimme jatkamaan matkaa lavalla kamojen kanssa. Ei kuitenkaan aurannu tietä loppuun vaikka sanoi, saasta. Kamojen settausten jälkeen lähdimme laavulta tallustelemaan lähimmälle jääputoukselle, joka olikin yllättävän läskissä kunnossa sitten viime näkemän, kuulemma...





Lämppäriksi sambo vääntää taisteli apparallaa tunnin liidin putouksen läskeimmästä kohtaa, vaikka hieman valittelikin olotilaa alussa ja hieman taisi myös vituttaa kesken suorituksenki :) Jäätävällä tahdilla seurasin kakkosena ja Setä kolmosena. Viritettiin ylikset valmiiks seuraavaa päivää varten ja en muista enää kiivettiinkö vielä jotain muitakin linjoja samana päivänä.




Perjantai lähti perusmerkeissä käyntiin hyvin nukuttujen 10 tunnin telttaunien jälkeen. Aateltiin aamureippailuksi käydä kiertämässä haukkavuoren mestat läpi kun ei Sedän kanssa oltu käyty aikasemmin. Sambo liidas ja myö tultiin perässä niinkuin normaalisti. Haukkavuori näyttää kohtuu faking jylhältä talvella. Päällimmäisenä jäi mieleen seuraavan kesän must linja Hinkkasen Belladonna ja vasemman sektorin tiukat pulttireitit. Perusvittumaisen esittelyrämpimisen seurauksena hiki, dehydraatio. Käytihin vielä matkalla katsastamassa toinen putous joka ei sekään näyttänyt hullummalta, ainakaan kotokallioiden putouksiin verrattuna..



Meikä alotti päivän kiipeilyt ylistelemällä eilisen liidiputouksen ja ylhäällä odotti yläankkuri, jonka päälle oli muodostunut yön aikana noin viiden sentin paksuinen jääkerros, jiihaa. Hetken taistelun, hakkailun ja uhkailujen jälkeen pääsin ylös virittämään köyden oikealla puolella olevalle vertikaalille jäälinjalle, joka osoittautui pirun hienoksi linjaksi. Nimikin jo keksittiin, mutta ei tullu liidiä tällä kertaa. Seuraava linja oli vielä pari metriä oikealle, sisältäen mixed alun, roikkuvalle puikolle nousun ja vertikaalijää lopetuksen, über hieno!






Lauantaina kello soi joskus seittemän aikoihin, jonka jälkeen jaostomme seuraava päämäärä oli kuusankoski. Matkalla suoritettujen aamupala-kahvi-tupakka-paska sessareiden päätteeksi saavuimme määränpäähämme hieman jälkeen puolenpäivän. Hämärien muistitakautumien saattelemana löysimme paikalliselle kalliolle... Vastassa odotti valmiiksi pultattuja mixed-linjoja ja pääsimmekin todistelemaan ensinousuja paikallisten kuin myös vierailevien sandbaggereiden toimesta. Mainittakoon näistä ainakin pasin smoothi fa Rauhanpiippu ja sampan ground-up onsight fa Den siste pille, molemmat greidiltään solideja M6a. Loppu jaostolaisten hiplaillessa kallion muotoja ja ulokkeita erilaisin menetelmin samppa tekee lisäksi toiston rauhanpiippuun. Hyvä päivä, mesta paikka.



Sunnuntaina suunnattiin raposenmutkaan missä kuuleman on 'ihan hyviä reittejä'. Kuusaan tyyliin aamu lähti leppoisasti käyntiin ja ukot alkoi vertymään siinä puolenpäivän jälkeen. Köysistöjä kalliolle oli muodostunut usealle putoukselle ja väliajoin päräyttävän näköisille mixed-linjoille. Esittelykierroksen jälkeen ol hieman valinnan vaikeutta päättää mihin linjalle lähtis köysiä virittelemään, tajutessa ettei yks päivä riitä mihinkään. Sambo ja tuksu keskittyivät mixta-linjojen toisteluun ja anzin kans lähettiin hakkaamaan jäätä. Hyvän sessioinnin jälkeen illan hämärtyessä jaostomme haarautuivat ja oli aika aloittaa arviolta kolmen ja puolen tunnin paluumarssi. (sampan piti kuitenki vielä kiivetä pari linjaa otsavalolla ennenku pääs lähtöfiiliksiin). Päivän saldo: sampalla ainaki yks toistoliidi ja yks liidi mixtalla plus jääliidi, muilla kourallinen hienoja linjoja yläköydellä.

Jotain luonnollista mystiikkaa täytyi olla ilmassa joka paikassa, missä kävimme ja missä aikaa vietimme sillä mieli tekkee päästä uudelleen!!! Täten savon alajaosto kiittää kaikkia ekspeditionin osallisia, tukijoukkoja ja team kuus aa:ta (keep on the good work) ja samalla esittää virallisen kutsun kuusaan jaostolle, tuuppa sawwoo!

Dehydraatiota ja dekriminalisointia

Cowabunga!
Savon alajaoston ensitervehdys!

Hmmmm... Hetkonen ?!? ...mmmmmmm, mitäs mä olinkaan sanomassa ? ? ...hei, Taisimpa nähdä juuri yksisarvisen! .................................................................8)