torstai 25. helmikuuta 2010

Puuterisuksia kalastuspolitiikkaa ja perusäreetä meininkiä

Viikko sitten käytiin jaosto plus Jani ja Pastori (nimet muutettu) voimin Hitonhaudalla Hirvaskankaalla. Jani oli käyny tarkastamassa putoukset jo edellisenä päivänä ja olihan siellä tekemistä vielä kakkospäivällekin.

Menomatka Savon sydämestä Keski-Suomeen sujui Kuljettajan itsensä toimesta pelipaikoille. Mikä lie rauhoittavista aamurutiineista jäänyt matkamiehillä väliin kun keskustelu puolin ja toisin kiivastui aika-ajoin varsin miehekkäälle tasolle aiheina muunmuassa laskuvälineet ja saimaannorpat...

Lämmöt tuli otettua liidaamalla putouksen vasemmasta laidasta 6-7 metrin korkuinen vertikaali pätkä. Liidailun makuun kun oli kerran päästy, Jussi nakutteli heti perään toisen, karvan verran korkeamman pilarin, joka sitten antoikin juniorille ihan kunnon vastuksen. Grivelien krokotiilin nokkaa muistuttavat, ehkä joidenkin mielestä turhan aggresssiivisesti muotoillut terät pureutuivat Keski-Suomalaiseen jääputoukseen kuin piraijaparvi ihmislihaan, eivätkä olleet irrota jäästä ilman räjähteitä. Sivullisen korvaan saattoi jo jossain vaiheessa kuulostaa siltä kuin periksiantokin olisi ollut kesken liidin jo lähellä, mutta kun kaveria paremmin tuntee, ei se todellisuudessa ollut lähelläkään. Ehkä noin vajaan tunnin todellisen taistelun, kroonisen monotonisen kiroilun ja vajaan kymmenen metrin pystysuoran etenemisen jälkeen alkoi hymy palata miehen kasvoille kun toppaus oli tosiasia. Hyvvee duunia Juba! Ei voi kaveria ainakaan yrityksen puutteesta syyttää. Liekö moinen peräänantamattomuus suvussa...?

Jäätä oli kohtalaisen läskisti, mutta kohtalaisen emmentaaliksi hakattua laatuahan se oli. Heikoille pojille tietenkin ihanteellista liidattavaa kun omia reikiä ei jäähän tarvinut juurikaan paukutella vaan matkanteko sujui hempeästi huukkaillen. Myöskään kallioon poraamista ei tarvinnut juuri varoa. Kaikenkaikkiaan koko porukka pääsi varsin mukavasti talvikiipeilyn makuun ja kaikki saivat alle muutaman hyvän liidin ja joitakin ylistelyjä. Sambo tosin tikkasi jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan kohteen übereimmät linjat kepeästi liidaillen eikä rohjennut alentua ylistelemään. Mitäpä sitä jos ossoo, meillä päin sanotaan. Hieno päivä, kaikille paljon uusia linjoja ja kohtuu mukavasti verttimetrejä. Hyyvää reeniä pojille, jotka muuten jo parhaillaan posottavat kohti pohjoista Norjaa ja uusia seikkailuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti