Tarvittiin alkukantaista pohjoissavolaista verta päivittämään Kuopion alueen bouldergreidit uuteen uskoon. Etelä-Savossakin jo paljon kauhua aikanaan herättänyt Romppaisen poika Sami lähetti tässä jokin aika takaperin Petosen hänkille Ikosen Pavelin pari talvea takaperin avaamaan suht napakkaan krimppailuun nimeltä Bring Back The Fun (7b+), näihin päiviin asti lähes mahdottomana pidetyn istumalähdön savolaisen varmoin ottein. Toistoa (uskoakseni vielä jonkin aikaa) odottelevan könyämisen nimeksi tuli Chaos. Vielä ei Pohjois-Savoon saatu kahdeksannen vaikeusasteen boulderia ...ainakaan maesron itsensä mielestä. Vaikeutta reitillä artistin omalla mututuntumalla arvioituna 7c+ :n verran. Eli kaikesta huolimatta kyseessä siis eittämättä tällä hetkellä Kuopion alueen vaiken boulderongelma. Ominaiseen tapaansa maestro piti tarkemmat analyysit reitin vaikeudesta omana tietonaan, mutta verratakseen tätä aikaansaannostaan aiemmin Kuopion vaikeimman boulderongelman viittaa harteillaan pitäneeseen Karhu Hinkkasen parisen vuotta takaperin avaamaan kuljettaja assikseen (7c), tuntui muuvit herran itsensä mielestä nyt "Huomattavasti napakammilta." Tuo on helppo uskoa kun tarkastelee suoritetta videotallenteelta MTK:n blogista.
Voittokulku sai sitten tällä päivämäärällä mahtavaa jatkoa, kun teimme pistoiskun Viitaniemeen työpäivän päätteeksi. Meteoriittiblokilla taannoin Romppaisen pojan takaraivoon iskostuneet Savon Partage-projektinimellä kulkeneet varsin vakuuttavan näköiset muodot vetivät jälleen kerran herran jo ties kuinka monetta kertaa tänä keväänä hivelemään jo niin tutuksi tulleita krimppejä.
Joitakin viikkoja sitten allekirjoittanut oli todistamassa niin ikään vahvojen Projektin edustajien Kaukon Maken,Tuunaisen Ilan ja Lankisen Tuomon (nimet muutettu) vahvoja näyttöjä samaisella blokilla. Tuolla reissulla Tuomo ja Ila lähettivät lämppäriksi ongelman nimeltä Vuoden släbi "two pitches" (7a), jota jo useammankin ihan varteenotettavan kiipeilijänuorukaisen taholta on tituleerattu Suomen ehkä hienoimmaksi släbiongelmaksi. Kyseiset nousut kirjattiin reitin kolmanneksi ja neljänneksi nousuksi. ...Yrittäjiä on ollut tiettävästi enemmänkin. Näiden urotekojen jälkeen Make antoi jopa ihan vahvalta vaikuttavia näyttöjä Savon Partagella, eikä toppaus totuuden nimessä liene loppujen lopuksi ollut kovinkaan kaukana. Huhut kertovat, että voimaa ja taitoa olisi kyllä riittänyt, mitä ei toki sovi kyllä millään tasolla epäilemänkään herran edesottamukset huomioon ottaen, mutta kun se toppi on aika kuumottava... Tuon reissun aikaan Mestari Romppainen oli itse synnyttämässä, mikä oli tuossa tilanteessa ja seurassa ehkä ainoa hyväksyttävä syy olla itse poissa näyttämöltä. Onnea vaan tässä yhteydessä koko Alajaoston puolesta koko Romppaisen perheelle! Soitellessani jälkikäteen Samille, oli miehen äänestä kuultavissa hienoinen helpotus, ehkä siksi, että perheeseen syntyi terve tyttövauva, tai ehkä siksi, että Savon Partage oli edelleen vailla ensinosua vahvoista ulkopaikkakuntalaisista yrityksistä huolimatta...mene ja tiedä.
Soittelin tänään töistä Mikalle ja Samille, jotka jo edeltä olivat palanneet Partagelle siis taas kerran työstämisen merkeissä. Aloin jo huolestua puhelun aikana, koska ennakkotiedot antoivat olettaa mahdollista lähetystä reitille, ja halusin ehdottomasti olla todistamassa tulevaa. Leimasin samalta seisomalta kellokortin ja olin puolessa tunnissa itsekin Viitaniemessä, koska halusin saada todistusaineistoa tapahtuvasta. Poikien parhaat paukut alkoivat perille päästessäni olemaan kuitenkin jo kulutetut ja epäilin näinkö tässä mitään lähetyksiä enää nähtäisiin. Kehotin kuitenkin Maestro Romppaista keräämään vielä viimeiset energiat sormenpäihin ja ottamaan paussin ennen kuin velvollisuudet kotosalla kutsuisivat ja kotiinlähtö ilman lähetystä taas kerran olisi tosiasia. Lopun kruksi oli antanut jo tänäänkin herralle pataan useaan otteeseen ja vaikuttikin siltä, että tuota muuvia olisi vielä tultava hiomaan uudelleen paremmalla ajalla. Maestro kasasi itsensä vielä kerran ja antoi kaikkensa, ja kas... Savon Partage 7c oli syntynyt! Greidissä voipi olla kuulemma ehkä lievää pehmeyttä... kannattaa käydä kokeilemassa, onko todella näin. Reitti sai pitää projekti nimensä, koska taiteilija itse pitää linjaa yksinkertaisesti niin, hienona, että ansaitsee ehdottomasti pitää Fontsun esikuvaansa viittaavan nimensä, jota mille tahansa reitille ei vain voi antaa. Kehaisipa mestari reittiä jopa niin korkealle, että se ansaitsee paikkansa herran omassa top 5 reiteissä koskaan. Allekirjoittaneen mielestä ainakin melko paljon sanottu, mutta toisaalta, ei käy kieltäminen etteikö kyseessä olisi yksi hienoimmista lähetyksistä joita itse ikinä olen todistanut.
Alla pari huonohkoa ruutua, videotallennetta seuraa ehkä myöhemmin...
Tosta vaan kiinni ja puristaa...
Mika yrkkää